Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, asuvatko eräät pormestari- ja kuntavaaliehdokkaat kunnassa, jossa ovat ehdolla.
Toimin itse vajaan kauden Tampereen kaupunginvaltuutettuna. Päälle vuoden kuljin junalla lähes päivittäin Tampereelta töihin eduskuntaan Helsinkiin. Siinä kohtaa kun VR:n sovellukseen kirjautuneiden matkojen määrä muistutti kuljetuksi yli 60 000 kilometriä ja junassa istutun ajan lähestyessä 600 tuntia, aloin pohtimaan muuttoa lähemmäs työpaikkaa.
Koko tuona aikana mitä toimin Tampereen valtuutettuna, en kikkailut kahden asunnon taktiikalla, vaan junailin tunnollisesti Tampereen rautatieaseman viereisestä kodistani Helsinkiin. Siinä missä eduskuntavaaliehdokkaan ei tarvitse asua vaalipiirissä, jossa on ehdolla, kuntavaaliehdokkaan tulee asua kyseisessä kunnassa. Kahden asunnon taktiikka on ymmärrettävissä kyllä joissain tapauksissa, esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla, jotka ovat juurtuneet kotikuntaansa ja näin ennemmin sitoutuneita sinne kuin opiskelupaikkakuntaansa. Kuntavaaleissa puolestaan tuntuu esiintyvän puhdasta vaalitaktikointia asuinpaikan suhteen, kuten mediassa onkin ansiokkaasti nostettu esiin.
Viivytin omaa muuttoani mahdollisimman myöhään kauden loppuun, jotta suorittaisin äänestäjien antaman mandaatin suurimmilta osin loppuun. Mutta missään vaiheessa en harkinnutkaan jättäväni kirjat Tampereelle muuton jälkeen, vain voidakseni jatkaa luottamustehtävissäni, saati hakeakseni jatkokautta kunnassa, jossa en enää asu. Samalla kun muutin pois Tampereelta, erosin niin kunnallisista kuin maakunnallisista luottamustehtävistäni. Tämän pitäisi olla varsin selvä asia. Nykyinen laki sallii vain yhden kotikunnan, jonka perusteella vaalikelpoisuuskin määritellään.
Itselläni uudeksi kotikunnaksi määräytyi Kerava ja asuntokin löytyi alle kilometrin päästä synnyinkodistani. Junassa tulee istuttua maltilliset puoli tuntia matkalla eduskuntaan.
Antti Moisander
Entinen Tampereen kaupunginvaltuutettu,
kansanedustajan avustaja (ps.)
Kerava
Julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 20.2.2025